Gebruikershulpmiddelen

Site-hulpmiddelen


campanula:cervicaria

Cervicaria

Campanula Cervicaria

L. (1753)

Nomenclatuur

Section III: Cervicaria Neilr.(1859)1)

Rarely cultivated 2).
* Campanula glomerata ssp. Cervicarioides R. et S., 1819. Capolino terminale accompagnato da ca. numerosi capolini ascellari (talvolta ridotti a 1-2). Capolino ascellari sessili o quasi. Pianta irsuta, a fusti flessuosi (sino 1m.). Fg. cauline strettam. lanceolate, ca. ricurve. Veron., Colli di Torino, Parmig. ad Albareto e Tabiano e Reggiano a Civago (Franc.). - Campanula Cervicaria Vill. (1787) non L., - Campanula glomerata var. Clusiana Moretti in Re (1825), - Campanula lingulata Rchb. (1828), non W. et K. 3)

Campanula Cervicaria - Foto and drawing Herman Berteler
1. Campanula cervicaria: partie sup. de la tige et inflorescence (x1/4) - 140. Campanulaceae - Jardin Botanique de l'Universite de Liege, page 525

Campanula cervicaria L. (cervicaria, lat., on Leonhard Fuchsin hirvenkellosta v. 1543 kayttama nimi; se on johdettavissa latinan sanasta cervix, kaula, ja viittaa kasvin kayttoon kaulatauitien parantamisessa)4).

Names

Fr.: Campanule Cervicaire

D.: Borstige Glockenblume, Hirschglockenblume
Fi.: Hirvenkello
GB: Throatwort
Bel.: Stekelige-Klokjes
I.: Cervicaria

Habitus

Campanula cervicaria - MijnTuin.org - Photographer: Rosette Bernaerts.

(pl. 379: 1.788, tige fleurie). - C'est une plante de 30 a 80 cm. Les fleurs sont groupées presque en capitules a 'extremite de la tige fleurie et aussi, assez souvent a l'aisselle des feuilles superieures dont la base est plus elargie que celle des feuilles moyennes. C'est une plante vivace, à tige fleurie feuillée, anguleuse dans sa longueur, a partie souterraine epaisse; cette partie souterraine est primitivement formee par l'axe hypocotyle et la racine principale; ensuite, des bourgeons de la tige souterraine donnent naissance a une ramification dont la partie enterree, qui se renfle, est constituee par la base de la nouvelle tige reunie a une racine adventive epaissie; c'est ainsi que se perpetue la plante.5)
30-100(-140)cm.6) La radice carnosa, origina un fusto eretto e semplice, alto da 40 ad 80cm., con foglie superiori abbraccianti e fiori portati in capolini terminali e laterali.7)
Pilose, erect biennial, to 2 ½ ft.(4-8dm), stems simple.
Steifhaarig.
Perenni. Fg. infer. lungam. attenuate nel picciuolo, lanceolato-lineari. Calice a lobi ovali-ottusi. Pianta ispido-scabra, a rd. carnosa e fusto eretto, semplice (4-8dm.).8)
Biennial, sometimes permanently. The color is light blue violet Is on the red list in Wallonia (Belgium), there is seriously threatened.9)
Hirvenkello ja sen lahisukulainen peurankello, Campanula glomerata, kuuluvat siihen helposti tunnettavaan kellokukkien ryhmaan, joiden kukat ovat perattomia ja sijaitsevat tiheana mykeromaisena kukintona varren latvassa. Usein myos ylimpien lehtien hangassa on pienempia kukkarykelmia. Selvimmat lajien valiset erot ovat aluslehtien ja verhionliuskojen muodossa. Hirvenkellon aluslehtien lapa on vahitellen tyveensa pain kapeneva ja jtkuu ruodin molommin puolin selvana siipipalteena; Campanula glomerata n aluslehtien tyvi on pyoreahkon, jopa herttamainen, ja ruoti siipipalteeton.

Hirvenkellon verholehdat ovat lyhyet, pyoreahkon tylppapaiset, peurankellon pitkasuippuiset. Lisaksi Campanula cervicaria on kauttaaltaan (jopa terion suonia myoten) pitka-ja jaykkakarvainen. Terio on n. 1,5 cm pika, selvasti pienempi ja vaaleampi kuin peurankellolla. Hirvenkellon sormenpaksuista, moyheaa juurta on joskus kaytetty ravintona.10).

Chromosomes

Segundo os dados de Tischler (1950), Darlington & Wylie (1955), Love & Love (1948; 1961), Alava & al. (1958, 1959, 1960) e Bocher (1960), os numeros basicos no genero Campanula sao 8, 10, 12, 13, 14 e 17. Em face das observacoes de Larsen (1954) e das nossas em Campanula lusitanica, fica estabelicida, fora de duvida, a existencia de mais outro numero basico, que e 9. Atendendo a que Campanula colorata possui n = 12 e Campanula erinus n = 14, consideramos provavel que 6 e 7 sejam, respectivamente, os numeros basicos dessas especies(A existencia de n = 6 nos generos Fasione, Asyneuma e Phyteuma, bem como de n = 7 em Specularia, esta de acordo com este ponte de viasta.), e que elas correspondam a tetraploides. O numero 13, encontrado em Campanula cervicaria e Campanula peregrina (primulaefolia), teria sido derivado de 12 ou de 14, mais provavelmente de 12. Sendo assim, a serie de numeros basicos em Campanula sera 6, 7, 8, 9, 10 e 17.

A explicacao do aparecimento das series aditivas de numeros basicos deste tipo e um problema complexo, porqunto e muito dificil estabelecer se a evolucao se deu no sentido do aumento ou da diminuicao do numero de cromosomas ou simultaneamente nas duas direccoes. Em Campanula persicifolia, Darlington & La Cour (1950) mostraram que ambos os processos podem ter lugar.11)

Lajiin kromosomiluku on 2n = 34.12).

Leaves

Les feuilles, couvertes de poils raides et rudes au toucher, sont très allongées par rapport a leur largeur; les feuilles inferieures s'attenuent longuement a leur base en une sorte de petiole sur les deux bords duquel le limbe se prolonge etroitement.13)

Ha le foglie inferiori lanceolato-lineari, lungamente attenuate al piccolo.14)

Leaves linear to lanceolate, to 6 in. long, serrate, petioles often winged.

Campanula Cervicaria - Foto and drawing Herman Berteler

Untere Blatter lanzettlich.
Fg. denticolate, le super. semiabbraccianti.

Flowers

Les fleurs bleues ou d'un bleu violacé (tres rarement blanches) s'epanouissent depuis le mois de juin jusqu'au mois de septembre. Le calice est velu, à divisions obtuses à leur sommet; entre les divisions se trouvent des renflements qui indiquent un debut des 5 prolongements renverses que l'on observe chez d'autres especes du genre Campanula; les divisions du calice mesurent environ la moitie de la longueur de la corolle; celle-ci est velue, surtout sur le bord des 5 lobes, sa longueur ne depasse pas 2 centimetres, et elle se termine par 5 lobes qui ont a peu pres le tiers de la longueur totale de la corolle. Le style, un peu plus long que la corolle, se divisé au sommet en 3 stigmates.15)

Le corolle, di colore azzurro-violaceo chiaro, lunghe da 13 a 16mm., sono cigliate ai margini e lungo le nervature. I lobi dei calice sono ovalo-ottusi.16)

Giu.-Ag. Corolla azzurro-violacea (rr. bianca), cigliata lungo le nervature ed al margine dei lobi, che sono eretti. Stilo brevem. sporgente. Il resto c. s. 17)

Flowers bracted, in dense axillary and terminal cluster, calyx without appendages, corolla blue, to 5/8 in. long, narrow-campanulate.

Campanula Cervicaria - Foto and drawing Herman Berteler
Campanula Cervicaria - Foto and drawing Herman Berteler

Campanula Cervicaria - Foto and drawing Herman Berteler

[Campanula cervicaria C.A.M. Lindman's Flora Nordens (1901-1905), Project Runeberg (Sweden)

Blutenstand kopfig. Kelchbuchten ohne Anhangen. Kelchblatter stumpf.

Fruit

Les fruits murs sont dressés.18)

Kapsel nahe am Grunde aufspringend (Hangende Kapseln springen meist nahe am Grunde, aufrechte nahe den Kelchb. auf. Man kann daher im Allgemeinen die Art des Aufspringens aus der Stellung der verbluhten Bl. erschliessen, besonders wenn diese gestielt sind.) Sect. I Medium Tourn. (als Gatt.). B. Triloculares. Kapsel 3facherig (seltener bei ein- und derselben Art hier und da auch 5facherig) 19)

Campanula Cervicaria - Foto and drawing Herman Berteler

Seed available, in small quantity. Species actually grown or used for breeding 20)

Varieties

Campanula cervicaria var. bononiensis parvo flore

Campanula cervicaria var. imbricata

Origin

Europe: Europe septentrionale jusqu'a la limite de la zone arctique; Europe centrale, France, Suisse; une partie de l'Europe meridionale.21)

Central and north Europe, Itali.
Luoghi selvatici asciutti, rara: dall'Istria bor. alla Lig. occ. sui M. di Rezzo, Tosc. pr. Montefortino (ma poi scomparsa) ed al M. Acuto, Umbr. a Spoleto e Laz. a Riofreddo; 4, rr. 3 e 5. (Eur.).22)
Kokonaisalueeltaan hirvenkello on eurooppalais-lansiaasialainen. Levinneisyyden painopiste on idassa. Lannessa alue ulottuu Belgiaan (ellei laji ole sieltakin havinnyt kuten mm. Transkasta), Skandinaviassa Etela-Norjaan ja Keski-Ruotsiin, etelassa Italian keskiostiin ja Aasian puolella jeniseille ja Altaille.23).

Living

Prefere souvent les terrains siliceux, mais peut croitre cependant sur les sols calcaires, comme en Lorraine par exemple. France: peu commun ou assez rare dans le Centre, les Environs de Paris, le Nord-est; rare dans la Bourgogne, la Champagne, l'Auvergne, le Puy-de-Dome, la Savoie; assez rare en Alsace. Suisse: assez rare. Belgique: tres rare dans les Regions houillere et de l'Ardenne; extrmenient rare dans la region jurassique (environs de Buzenol).24)

Qui croit ça et la dans les bois de plusieurs contrées de notre Flore, surtout dans le Centre et le Nord-est de la France, les Ardennes, la Suisse. 25)
Cresce in Liguria nei boschi di Rezzo fiorendovi da giugno ad agosto.26)
Hirvenkello on lyhytikainen, tavallisesti vain kaksivuotinen. Siten se ei useinkaan pysty sailymaan pitkaan kasvupaikoillaan. Keksi-Euroopassa lajin alkuperaisia kasvupaikkoja ovat valoisat metsat ja pensaikot seka kosteat niityt. Meilla se tusk in on missaan alkuperainen, ainakin laji osoittaa selvaa keskittymista ihmisen raivaamille aloille. Parhaiten se tulee toimeen avoimilla ja valoisilla paikoilla kuten pellonpientareilla, metsanreunoissa tai hakkuuaukoissa ja teiden varsille, nayttaapa silla olevan taipumusta levita jopa ratapenkereiden lampimille rinteille (mm. Hameessa). Joskus laji voi esiintya melkein alkuperaisen tuntuisessa ymparistossa, esim. Karjalohjan Karkalissa seuralaisina ovat mm. Mercurialis perennis ja Stachys sylvatica. Usein loytyy paikastaan vain pari kolme kukkivaa vartta ja ehka muutama lehtiruusuke. Usean kymmenen yksilon kasvustot ovat harvinaisia.

Hirvenkello on selvasti hytynyt kaskeamisesta. Se on levinnyt avoimille, usein lampimilla rinteilla sijaitseville ahoille, ja monet vuosisadan alkupuolen kerayksista onkin tehty vanhoilta kaskialueilta. Viime vuosikymmenina hirvenkello, kuten monet muutkin kaskikulttuurin seuralaiskasvit, on selvasti taantunut. Huolimatta kasvistotutkimuksen tehostumisesta tulee yha vahemman tietoja uusista kasvupaikoista. Ainakin Ahvenanmaalta ja Pohjanmaalta laji nayttaa vallan havinneen; viimeisista kerayksista on kulunut jo yli 40 vuotta. Varmimmin hirvenkellon ehka nykyisin tapaa Uudellamaalla, paikoin Hameessa seka Pohjois-Savossa. Pohjoisin viime vuosien loydoista on Kiuruvedelta, Iisalmen luoteispuolelta.27).

Beneficial

Cultive comme plante ornementale pour decorer les plates-bandes.28)

Werd gegen Halskrankheiten gebraucht. 29)

1) , 3) , 8) , 17) , 22)
:ref:adrianofiori01
2)
:ref:LHBailey01
4) , 10) , 12) , 23) , 27)
:ref:JNurmi01
5) , 13) , 15) , 18) , 21) , 24) , 25) , 28)
:ref:gastonbonnier01
6)
:ref:jardinbotaniquedeluniversitedeliege01
7) , 14) , 16) , 26)
:ref:gnicolini01
9)
:ref:MijnTuin.org01
11)
:ref:abiliofernandes01
19) , 29)
:ref:aengler01
20)
:ref:alpinaresearch03
campanula/cervicaria.txt · Laatst gewijzigd: 2017/10/27 12:29 (Externe bewerking)