www.campanula-campanulaceae.nl

L. (1753)

Section IV: Rapunculus Neilr.(1859) (Fourr., 1869) ¹⁾

Campanula patula L. - Harakankello (patulus, lat., avoin, valja)²⁾.

Fr.: Campanule étalee (pl.383: 1.802, plante fleurie)³⁾

NL: Weideklokje D: Wiesen-Glockenblume Fi.: Harakankello Eng.:Spreading-Bellflower Fl.: Weidelklokje, Wijdbloemig-Klokje It.: Raponzolo-minore

Campanula Loeflingii Broter. - Affinis Campanula patulae, atque ut ipsius varietas saepius babetur, sed differt caule inferne non simplici, sed e basi ad apicem ramoso; foliis radicalibus cordato-subrotundis, aut reniformibus, nec calycis laciniis lanceolato-linearibus.⁴⁾

20-60cm. ⁵⁾ Ha radice fittonosa , aspetto leggermente scabro e peloso; ala sino a 60cm.⁶⁾ Biennial, stems erect, to 2 ft. (1-6dm) high, much-branched, often hispidulous on the angles. Zweige schlank, ausgebreitet.

Flowers small, in loose spreading panicles, blue in colour, but not a perennial in the strictest sense, but it comes up abundantly round the parent plant from self-sown seed. Height one to two feet.⁷⁾

Biennale. Rd. legnosa, poco ingrossata. Pannocchia generalm. ampia, con minute brattee ed a rami pluriflori. Pianta leggerm. peloso-scabra, generalm. eretta (1-6dm.).⁸⁾

Estudo comparativo entre Campanula lusitanica L. ex Loefl. e Campanula patula L. Entre a bibliografia consultada para a identificacao de Campanula transtagana, deparou-se-nos uma nota de Cuatrecasas (Estudios sobre la flora y la vegetacion del Macizo de Magina, in Trab. Mus. Cienc. Nat. Barcelona, 12: 441, 1929), na qual se considera Campanula decumbens DC. como uma variedade [var. decumbens (DC) Cuatr.] de Campanula patula L. Esse mesmo autor, seguindo a opiniao de Pau (in Mem. Mus. Cienc. Nat. Barcelona, Ser. Bot. 1: 55, 1922), inclui tambem Campanula lusitanica L. ex Loefl., como variedade, em Campanula patula L. Do estudo a que procedemos, confrontando a microficha do especime de Campanula patula do herbario de Lineu e numerosos exemplares dessa especie existentes no herbario geral de Coimbra, com Campanula lusitanica por um lado e com Campanula decumbens por outro, concluimos que Campanula patula, embora semelhante aqueles dois taxa, se distingue de ambos por ser vivaz ou bienal e nao anual; pelo porte muito mais elevado e pela maior robustez; pela forma e disposicao diferentes das flores e pelas maiores dimensoes destas; etc. As diferencas entre Campanula lusitanica e Campanula patula, alias ja postas em relevo por Brotero (Phytogr. Lusit. 1: 42, 1816), ao descrever a planta portuguesa, a por Boissier (Voy. Midi Espagne, 2: 401, 1839-41), sao, em nosso entender, bastante vincadas para impedir que se pretenda considerar a primaeira como simples variedade da segunda. Damos no Quandro I os caracteres principais que permitem distinguir as duas especies. Quanto a Campanula decumbens, o habito, a forma de capsula e o indumento bastam para a separarem de Campanula patula. Essas diferencas sao tao acentuadas que nem achamos necessario mencionar os caracteres daquela especie no Quandro I ⁹⁾.

Harankankello on meilla kaksivuotinen. Ensimmaisena kasvukautena se muodostaa lehtiruusukkeen ja vahvan paalujuuren. Toisena kesana kehittyy tavallisesti runsashaarainen varsi, jonka kukat ovat variltaan selvasti paunaisemmat kuin muiden meikalaisetn kellolajien. Terio on kapeatyvinen, avoimen suppilomainen, puolivaliin asti liuskainen. Paivasaikaan kukat ovat vinosti ylospaiset, mutta yolla ja sateisella saalla ne nuokkuvat. Meilla on totuttu pitamaan harakankelloa selvapiirteisena lajina, johon ei liity mitaan systemaattisia ongelmia. Kun tarkastellaan lajin koko levinneisyytta, joka ei ulotu missaan edes Euroopan ulkopuolelle, on tilanne kuitenkin toinen. Etela- ja Keski-Euroopan vuoristoalueilla on useita rotuja, jotka ehka parhaiten sopivat alalajeiksi. Niita ovat mm. Campanula patula subsp. costae (willk.) Fedorov Pyreneilla ja Etela-Alpeilla, monivuotinen Campanula patula subsp. abietina (Griseb. & Schenk) Simonkai Karpaattien ja Balknin vuorten havumetsaalueilla seka siihen liittyva ylempien vuoristovyohykkeitten yksikukkainen ja hayvin matalakasvuinen Campanula vajdae Penzes, Campanula patulan kromosomiluku on enimmakseen 2n = 20. Ita-Alpeilta tunnetaan tetraploidi rotu (2n = 40), tavallista isompiterioinen Campanula patula subsp. jahorinae (K.Maly) Landolt, ja myos Campanula patula subsp. abietina ilmoitetaan tetraploidiksi.¹⁰⁾. C'est une plante d'aspect élégant, de 35 cm. á 1 métre, que l'on rencontre dans les haies, les bois, au bord des chemins, parfois dans les prairies en beaucoup de contrées de notre Flore. C'est une plante vivace á partie souterraine non renflée, allongée; elle se perpétue par des bourgeons nés sur la tige souterraine.¹¹⁾

Ha foglie basali lanceolato-oblunghe, superficialmente crenate. Rosette leaves spatulate to oblanceolate, to 3 in. long. Stem leaves remote, sessile, mostly linear to lanceolate.¹²⁾

Fg. superficialm. crenate, le basali lanceolato-oblunghe. Les feuilles sont couvertes de petits poils, rarement sans poils ou presque sans poils, et plus ou moins dentelées sur les bords; les inférieures sont ovales-allongées, obtuses ou peu aigués, et offrent leur partie la plus large un peu au-dessons de leur sommet, tandis que les feuilles moyennes et supérieures sont trés aigués et offrent leur partie la plus large plutót vers le tiers inférieur du limbe á partir de sa base.¹³⁾

Fiorisce da maggio ad agosto. Il calice ha i lobi spesso dentati in basso e le corolle campanulate, aperte, divise sino a meta, hanno i lobi decisamente curvati all'indietro; i fiori, raggruppati in infiorescenze a pannocchia larga corimbiforme, sono di colore azzurro-liliacino.¹⁴⁾ Dents du calice pourvues de chaque cote, dans le bas, de 1-2(-3) grosses dents. Corolle longue de (17-)20-30mm.¹⁵⁾ Flower measuring, between 25 - 40mm (1 - 1 1/2 inch.)¹⁶⁾ Flowers erect, in open panicles, calyx without appendages, lobes linear-lanceolate, spreading, corolla whitish to bluish-purple, 1-1 ½ in across, broadly funnelform. Magg.-Ag. Corolla divisa sino ad 1/2-3/4 della sua lunghezza, azzurro-lillacina o violaceo-chiara. Corolla campanulata, azzurro-lillacina (rr. bianca), divisa sino ad 1/2 della sua launghezza. Calice a lobi spesso dentati in basso, 1/3 - 1/2 piu brevi della corolla. Corolla piu aperta che nella prec. ¹⁷⁾

Blumen grosser wie bei Campanula Rapunculus L. Fg. superficialm. crenate, le basali lanceolato-oblunghe.

Ses fleurs violettes, trés rarement blanches, s 'épanouissent depuis le moins de mai jusqu'au mois d'aoút. Les rameaux qui portent les fleurs sont étalés ou étalés-dressés, et ont, en général, plus de 3 fois la longueur de la fleur. Les fleurs sont disposées en grappe composée (parfois simple) au sommet de la tige qui asi dressée, élancée, anguleuse dans sa longueur. La calice, sans prolongements renversée, est á divisions étroites et allongées, longuement aigués, souvent renversées aprés la floraison, et á peu prés de la moitié de la longueur de la corolle ou plus longues. La corolle mesure en général, 20 millimétres environ de longueur ou un peu plus (certaines formes ont des corolles beaucoup plus petites). Elle porte 5 lobes qui ont environ la moitié de sa longueur totale; ces divisions sout ovales et trés étalées en dehors. Le style, terminé par 3 stigmates, est plus court que la corolle.(Ou a trouvé des exemplaires á tiges fasciées, c'est-á-dire soudées ensemble dans leur longueur, d'autres á fleurs ayant un calice de couleur et de consistance analogues á celles de corolle); d'autres á fleurs présentant 6 sépales, 6 pétales, 6 étamines; etc.)¹⁸⁾

Etela- ja Keski-Euroopan vuoristoalueilla on useita rotuja, jotka ehka parhaiten sopivat alalajeiksi. Niita ovat mm. Campanula patula subsp. costae (willk.) Fedorov Pyreneilla ja Etela-Alpeilla, monivuotinen Campanula patula subsp. abietina (Griseb. & Schenk) Simonkai Karpaattien ja Balknin vuorten havumetsaalueilla seka siihen liittyva ylempien vuoristovyohykkeitten yksikukkainen ja hayvin matalakasvuinen Campanula vajdae Penzes, Campanula patulan kromosomiluku on enimmakseen 2n = 20. Ita-Alpeilta tunnetaan tetraploidi rotu (2n = 40), tavallista isompiterioinen Campanula patula subsp. jahorinae (K.Maly) Landolt, ja myos Campanula patula subsp. abietina ilmoitetaan tetraploidiksi.¹⁹⁾.

Seed available, in small quantity. Species actually grown or used for breeding ²⁰⁾ Kapsel nahe der Spitze, seltener etwas oberhalb der Mitte sich offnend, 3facherig. Kelchbuchten ohne Anhangen. Sect. II Rapunculus Boiss.²¹⁾ Cassula ovoideo-allungata. Il resto c. s. Joidenkin lajien kota on nuokkuva ja aukeaa tyviosaan syntyvista rei'ista, toisten (kotimaisista Campanula patula, Campanula persicifolia ja Campanula uniflora) taas pysty ja karkiosastaan aukeava. Nain siemenet paasevat vain tuulisella ilmalla sinkoamaan ulos kodasta ²²⁾. Les fruits múrs, contenant des graines jaunátres, sont dresses et s'ouvrent vers le haut par 3 orifices. ²³⁾

• Campanula patula ssp. abietina

Campanula patula L. subsp. abietina / Chriseb. et Schenk/Simonkai. Syn.: Campanula abietina. Griseb. et Schenk.²⁴⁾

Seed available, in small quantity. Information needed.- Species actually grown or used for breeding ²⁵⁾

Kun tarkastellaan lajin koko levinneisyytta, joka ei ulotu missaan edes Euroopan ulkopuolelle, on tilanne kuitenkin toinen. Etela- ja Keski-Euroopan vuoristoalueilla on useita rotuja, jotka ehka parhaiten sopivat alalajeiksi. Niita ovat mm. Campanula patula subsp. costae (willk.) Fedorov Pyreneilla ja Etela-Alpeilla, monivuotinen Campanula patula subsp. abietina (Griseb. & Schenk) Simonkai Karpaattien ja Balknin vuorten havumetsaalueilla seka siihen liittyva ylempien vuoristovyohykkeitten yksikukkainen ja hayvin matalakasvuinen Campanula vajdae Penzes, Campanula patulan kromosomiluku on enimmakseen 2n = 20. Ita-Alpeilta tunnetaan tetraploidi rotu (2n = 40), tavallista isompiterioinen Campanula patula subsp. jahorinae (K.Maly) Landolt, ja myos Campanula patula subsp. abietina ilmoitetaan tetraploidiksi.²⁶⁾.

• Campanula patula var. calycina

• Campanula patula var. costae

Kun tarkastellaan lajin koko levinneisyytta, joka ei ulotu missaan edes Euroopan ulkopuolelle, on tilanne kuitenkin toinen. Etela- ja Keski-Euroopan vuoristoalueilla on useita rotuja, jotka ehka parhaiten sopivat alalajeiksi. Niita ovat mm. Campanula patula subsp. costae (willk.) Fedorov Pyreneilla ja Etela-Alpeilla, monivuotinen Campanula patula subsp. abietina (Griseb. & Schenk) Simonkai Karpaattien ja Balknin vuorten havumetsaalueilla seka siihen liittyva ylempien vuoristovyohykkeitten yksikukkainen ja hayvin matalakasvuinen Campanula vajdae Penzes, Campanula patulan kromosomiluku on enimmakseen 2n = 20. Ita-Alpeilta tunnetaan tetraploidi rotu (2n = 40), tavallista isompiterioinen Campanula patula subsp. jahorinae (K.Maly) Landolt, ja myos Campanula patula subsp. abietina ilmoitetaan tetraploidiksi.²⁷⁾. On a décrit 4 variétés de cette espéce; ce sont les suivantes:²⁸⁾

• Campanula patula var. dasycarpa

1.802. 3e. Variété dasycarpa Alphonse de Candolle (á fruits hérissés). - Calices et fruits couverts de poils rudes (et non sans poils comme dans le type principal et les autres variétés). (Cá et lá). ²⁹⁾

• Campanula patula var. decumbens

• Campanula patula var. flaccida

• Campanula patula var. forma

• Campanula patula var. hirsuta

• Campanula patula var. hirta

• Campanula patula var. jahorinae

Kun tarkastellaan lajin koko levinneisyytta, joka ei ulotu missaan edes Euroopan ulkopuolelle, on tilanne kuitenkin toinen. Etela- ja Keski-Euroopan vuoristoalueilla on useita rotuja, jotka ehka parhaiten sopivat alalajeiksi. Niita ovat mm. Campanula patula subsp. costae (willk.) Fedorov Pyreneilla ja Etela-Alpeilla, monivuotinen Campanula patula subsp. abietina (Griseb. & Schenk) Simonkai Karpaattien ja Balknin vuorten havumetsaalueilla seka siihen liittyva ylempien vuoristovyohykkeitten yksikukkainen ja hayvin matalakasvuinen Campanula vajdae Penzes, Campanula patulan kromosomiluku on enimmakseen 2n = 20. Ita-Alpeilta tunnetaan tetraploidi rotu (2n = 40), tavallista isompiterioinen Campanula patula subsp. jahorinae (K.Maly) Landolt, ja myos Campanula patula subsp. abietina ilmoitetaan tetraploidiksi.³⁰⁾.

• Campanula patula var. latifolia

1.802. 2e. Variété latifolia Alphonse de Candolie (á feuilles larges). - Feuilles moyennes largement ovales et dentées en scie sur les bords; divisions du calice presque aussi longues que la corolle (Cá et lá).³¹⁾

• Campanula patula var. micrantha

1.802. 5e. Variété micrantha G.B. (á petites fleurs). - Fleurs á corolle de moins de 12 mm. de longueur; divisions du calice souvent aussi longues ou plus que la corolle (Auvergne, Limousini).³²⁾

• Campanula patula var. patula

• Campanula patula var. pauciflora

1.802. 4e. Variété pauciflora Alphonse de Candolle (á fleurs peu nombreuses). - Fleurs á corolle de plus de 20 mm. de longueur, peu nombreuses; tige, en général, de moins de 70 cm. de hauteur, peu feuillée, peu rameuse. (Cá et lá). ³³⁾

• Campanula patula var. peterfii

• Campanula patula var. retezatica

• Campanula patula var. serratisepala

• Campanula patula var. stricta

• Campanula patula var. xestocaulon

Cultivé comme plante ornementale. La plante a été employée contre les angines.³⁴⁾

Vive nei boschi e nei luoghi erbosi della zona montana. ³⁵⁾

Kun tarkastellaan lajin koko levinneisyytta, joka ei ulotu missaan edes Euroopan ulkopuolelle, on tilanne kuitenkin toinen. Etela- ja Keski-Euroopan vuoristoalueilla on useita rotuja, jotka ehka parhaiten sopivat alalajeiksi. Niita ovat mm. Campanula patula subsp. costae (willk.) Fedorov Pyreneilla ja Etela-Alpeilla, monivuotinen Campanula patula subsp. abietina (Griseb. & Schenk) Simonkai Karpaattien ja Balknin vuorten havumetsaalueilla seka siihen liittyva ylempien vuoristovyohykkeitten yksikukkainen ja hayvin matalakasvuinen Campanula vajdae Penzes, Campanula patulan kromosomiluku on enimmakseen 2n = 20. Ita-Alpeilta tunnetaan tetraploidi rotu (2n = 40), tavallista isompiterioinen Campanula patula subsp. jahorinae (K.Maly) Landolt, ja myos Campanula patula subsp. abietina ilmoitetaan tetraploidiksi.

Kotimainen harakankello kuuluu nimirotuun, jossa myos on vaihtelua. Keski-Euroopassa on suhteellisen karvaisia yksiloita, joilla verhion liuskojen tyvessa on yksi tai kaksi selvaa hammasta. Meilla taas nayttaa vallitsevan tyyppi, joka on ylaosastaan kalju, mutta varren alaosan sarmissa on lyhyita alaspaisia sukasia. Verhio on jokseenkin ehytliuskainen, enintaan liuskojen tyvella on pienet, nystymaiset hampaat. Vaihtelun systemaattinen merkitys on selvittamatta.

Kasvuvymparistoonsa nahden harakankello on vaatimaton. Se menestyy suhteellisen niukkaravinteisillakin paikoilla, ja maaperan laatu voi vaihdella savesta hiekkaan. Valoa laji kuitenkin tarvitsee, ja niinpa sen kasvupaikat ovatkin avoimia niittyja, teiden varsia ja pellonpientareita. Kylvonurmissa se on yleinen erittainkin kaakkoisrajan tuntumassa seka sielta ja Pohjois-Karjalasta jarvialueen yli Etela-Pohjammaan etelaosiin ulottuvalla lanteen pain kapenevalla vyohykkeella. Alkuperainen se ei meilla ole sen paremmin kuin muuallakaan Pohjoismaissa. Syysta tai toisesta laji on harvinainen lounaisessa saaristossa, erityisesti Kihdin alueella ja Ahvenanmaalla. Jonkin verran laji tuntuu muutenkin karttavan aivan rannikon tuntumassa olevaa vyohyketta. Muuten harakankello on yleinen maamme etela- ja keskiosissa Kokkolan-Joensuun linjalle. Pohjoisimmat esiintymat (Muoniossa ja Karigasniemella asti) ovat luonteeltaan taysin satunnaisia.³⁶⁾.

Préfére souvent les sols siliceux, surtout .blonneus; ne s'éléve pas á une trés grande altitude sur les montagnes eú il ne dépasse guére 1.300 m. d'altitude.³⁷⁾

Central and south Europe, Greece. Bis zum Ural und Kaukasus.

Lempdes, Puy-de Dome, France ³⁸⁾. Luoghi erbosi, boschi ecc.: Alpi dal Ven. al Nizz. ed in Piem. anche al piano, App. pavese a Bobbio e Colli parmigiani; 4-5, rr.3.³⁹⁾ Laji on Etela- ja Keski-Ruotsissa melko tavallinen, mutta Norjaan se saapui vasta n. 1870 ja on nyt keskittynyt maan kaakkoisosiin. Tanskassakin loydot ovat vahalukuisia. Levinneisyyden itaraja kulkee Uralilla, eika laji kaakossakaan ylla Aasian puolelle. Etelassa levinneisyys ulottuu Espanjaan, Keski-Italiaan ja Balkanille, lannessa lajia on harvinaisena Englannissa.⁴⁰⁾. France: Sud-Est (assez commun), Sud-Ouest, Plateau-Central et cá et lá; trés rare au Nord de la Loire; manque dans le Nord de la France et dans la Région méditerranéenne; trés rare en Loirraine, en Alsace, en Normandie, dans le Jura, etc. Suisse: commun ou assez commun. Europe: preque toute 'Europe moyenne et septentrionale, jusqu'en Suéde et en Grande-Bretagne; Russie boréale, Islande. Hors d'Europe: naturalisé dans l'Amérique du Nord.⁴¹⁾