Inhoud
uniflora
Campanula uniflora
L.
Nomenclatuur
Vill. (1787) - Section VII: Trachelium Neilr. (1859) = Campanula rotundifolia ssp. Scheuchzeri (Vill., 1779) - Fg. cauline tutte sessili (soltanto attenuate alla base). Corolla grande o mediocre, lunga 13-25mm., largam. campanulata. Fg. cauline lanceolate o lanceolato-lineari, larghe 3-4 (rr. sino 6) mm., le radicali spesso persistenti. - Calice a lacinie normal. erette, larghette, lunghe 1/2-1 volta la corolla. - Alpi, A. Apuane, App. tosco-em., centr., lucano e cal. e Sic. alle Madonie (Eur. Reg. art.) - Campanula linifolia Lam. (1783), non Scop. - Campanula valdensis All. (1785) = Campanula linifolia M. et K (1826) = Campanula Scheuchzeri var. hirta Koch (1837) = Campanula recta Dulac (1867)(f. pilosa-hirta) - Campanula uniflora Vill. (1787), non L. - Campanula glareosa Huet exs. 1856 ex. L. Vacc. (1911)(f. stolonifera)1)
Campanula uniflora L. - Kiirunankello (uniflorus, lat., yksikukkainen)2). Campanula uniflora - Campanula uniflora L. = Campanula Scheuchzeri- Section Melanocalyx. It has an affinity with Campanula rotundifolia, similar habitats, but it is almost never reflected in the bot. literature. Text V.I.Kobauri3)Habitus
Nearly or quite glabrous, tufted perennial, stems weak, more or less erect. Flower stems 1-2 in. long, each with a solitary, erect, terminal flower.
Enintaan noin 10 cm:n korkuinen. Varren latvassa oleva ainoa kukka on nuokkuva.4). Perennial. The root of a simple white-yellowish, furrowed and slightly thickened at the base. Stem single (maybe a few stems), single-flowered, up to 15-20 cm., direct and leafy. The flowers are drooping, cylindrical-funnel-shaped, blue-gray, 2 cm. in diameter. Flowering in July-August. It occurs light blue, lilac and a very rare, pure white form. Text V.I.Kobauri5)
Leaves
Basal leaves oblonceolate, obtuse, nearly entire, stem leaves linear to linear-lanceolate.
Leaves entire or crenate, lower obovate and obtuse, up to 2 cm. long. Tapering to a truncated stalk. Upper small linear-lanceolate and pointed. Text V.I.Kobauri6)
Flowers
Solitary, erect, terminal flowers, calyx without appendages, lobes awl-shaped, corolla dark violet, to ½ in. long.
Blumen einzeln, endstandig oder in wenigblutigen Trauben mit absteigender Entfaltung.Kukinta-aikanaan heinakuun puolivalin vaiheilla kiirunankello on matala, enintaan noin 10 cm:n korkuinen. Varren latvassa oleva ainoa kukka on nuokkuva, sen terio on suppilomainen, 7-9 mm pitka, variltaan samean sininen.7).
Stem single (maybe a few stems), single-flowered, up to 15-20 cm. The flowers are drooping, cylindrical-funnel-shaped, blue-gray, 2 cm. In diameter. Calyx slightly hairy, pointed teeth and rather wide apart. Corolla lobes bluntly pointed and cut about 1/3. Flowering in July-August. It has some polymorphism associated with the color of the flower. It occurs light blue, lilac and a very rare, pure white form. Text V.I.Kobauri8)
Roots
The root of a simple white-yellowish, furrowed and slightly thickened at the base. Drought resistance average and even slightly reduced, but the growth and penetration of roots is quite satisfactory. Text V.I.Kobauri9)
Chromosomes
Kromosomiluku on Campanula-suvussa tavallinen 2n = 34.10).
It has some polymorphism associated with the color of the flower. It occurs light blue, lilac and a very rare, pure white form. It has an affinity with C. rotundifolia, similar habitats, but it is almost never reflected in the bot. literature. Text V.I.Kobauri11)Fruit
Kapsel nahe der Spitze, seltener etwas oberhalb der Mitte sich offnend, 3facherig. Kelchbuchten ohne Anhangen. Sect. II Rapunculus Boiss.12)
Joidenkin lajien kota on nuokkuva ja aukeaa tyviosaan syntyvista rei'ista, toisten (kotimaisista Campanula patula, Campanula persicifolia ja Campanula uniflora) taas pysty ja karkiosastaan aukeava. Nain siemenet paasevat vain tuulisella ilmalla sinkoamaan ulos kodasta.Hedelman kypsyessa kukkapera suoristuu ja pitenee niin, etta kasvi voi parhaimmillaan saavuttaa lahes 20 cm:n pituuden. Kota on pitkanomainen, suippotyvinen, noin 15 mm pitka ja variltaan tummansininen, jopa lahes musta. 13).
Perennial. Seeds are small, flattened-ovate, pale cream. Text V.I.Kobauri14)Living
Jos Suomen luoteinen kasivarsi olisi kymmenisen kilometria lyhyempi, maastamme jaisi puuttumaan useita vaateliaita tunturikasvilajeja, jotka nyt kuuluvat kasvistoomme. Kaikki ne kasvavat vain kambrosiluuristen liuskeiden alueella luoteisimmassa Enonte kiossa. Yksi niista on kiirunankello.
Kiirunankello on esimerkki lajista, jolla on Skandinaviassa kaksikeskuksinen, bisentrinen levinneisyys. Muita kaksi- tai kolmikeskuksisia ovat esim. Carex misandra (I:697) ja Melandrium apetalum (II:309; nykyiselta nimeltaan Silene uralensis). Niita kaikkia tavataan Skandien tunturijonossa kahdella toisistaan erillisella alueella: Etela-Norjassa Dovren tuntureilla seka Pohjois-Ruotsin ja siihen rajoittuvan Norjan tunturiseudulla. Jalkimmaiseen osa-alueeseen liittyvat myos lajien harvat Suomen puolelle ulottuvat esiintymat.
Kiirunankellon suomalainen nimi on onnistunut. Laji kasvaa samassa korkeusvyohykkeesa, missa kiirunakin viihtyy, tunturien puuttomissa paljakkaosissa. Kiirunankello vaatii kuitenkin ehdottomasti emaksista alustaa. Saanalla, Mallalla ja parilla Haltin lahiston tunturilla se kasvaa Dryas-kankaalla tai kosteilla ja varjoisilla, tavallisesti pohjoisen tai koillisen puoleisilla pengermilla. Usein sita on hyvin niukkalukuisena, vain pari yksiloa paikassaan. Eraalla pikkutunturilla noin kolme kilometria Norjan rajalta on loivasti lanteen viettavalta ylarinteelta loydetty hiukan suurempi, n. 40 yksiloa kasittava esiintyma kuivahkolta liuskesoralta. Useimmat lajin loytopaikat ovat 800-900 m:n korkeudessa. Seuralaisina mainitaan mm. Cassiope tetragona, Carex misandra, Draba norvegica ja Hierochloe alpina. Etela-Norjassa laji nousee 1500 m:n korkeuteen. Vahien kasvupaikkojen ja harvalukuisten vuoksi laji suusta kuuluu rauhoitettujen kasvien joukkoon.15).
Substrates prefers crystalline rocky (dark slate and gneiss), getting them up to altitudes of 1000 m. (I mean the Polar Urals) and the descent into the valley on the river alluvium terraces with deep sand and gravel substrate, where the most common. Drought resistance average and even slightly reduced, but the growth and penetration of roots is quite satisfactory. Text V.I.Kobauri16)
Origin
Northern regions and high mountains, North Hemisphere, Norwegen.
Yleislevinneisyydeltaan kiirunankello on lansiarktinen. Euroopassa sita on Skandinavian lisaksi Islannissa, Huippuvuorilla ja Novaja Zemljalla, Pohjois-Amerikassa lajia on laajalti Gronlannista Alaskaan ja Kalliovuoria pitkin etelaan aina Coloradoon ja Utahiin asti. Aasiasta laji tunnetaan ainakin Beringinmeren lahistolta, venalaisten lahteiden mukaan myos laajemmalti Pohjois-Siperiasta.17).
Distributed rocky tundra of the Arctic and Alpine mountain belt (Polar Urals, Chukotka, Lapland and North. America). Substrates prefers crystalline rocky (dark slate and gneiss), getting them up to altitudes of 1000 m. (I mean the Polar Urals) and the descent into the valley on the river alluvium terraces with deep sand and gravel substrate, where the most common. Drought resistance average and even slightly reduced, but the growth and penetration of roots is quite satisfactory. Text V.I.Kobauri18)