Gebruikershulpmiddelen

Site-hulpmiddelen


campanula:aparinoides

aparinoides

Campanula aparinoides

Pursh. Marsh B.

Twitter

For regular additions, follow via Twitter @Klokjesbloem {https://twitter.com/@Klokjesbloem}

Nomenclatuur

Campanula aparinoides Pursh - Sammakonkello (aparinoides, lat., Aparinea muistuttava)1).

Habitus

Decumbent perennial, stems weak, 1-3 ft., the angles usually minutely scabrous.

Ulkonaoltaan sammakonkello on hyvin vatimaton. Akkia katsottuna sita ei Campanula-lajiksi huomaakaan, silla hento yleisvaikutelma, harsu kukinto ja vaaleanvihreat, lahes tasasoukat lehdet saavat kasvin nayttamaan melkein hentovartiselta tahtimolta erilaisesta lehtiasennosta huolimatta. Veltot, karheat varret tukeutuvat luhta- tai kierumataran tavoin niityn muihin kasveihin. Tahan ilmeisesti viittaa tieteellinen lajinimikin. Kukat ovat pienet, 7-8 mm pitkat ja melko avoimet, terio on lahes valkoinen, sinisuoninen.2).

Leaves

Leaves sessile, very narrowly elliptic to 1 ½ in. long.

Flowers

Flowers on elongate, filliform, leafy-bracted peduncles, corolla white or bluish, to 5/16 in. long, broadly campanulate.

Campanula aparinoides - Photographer: Majella Larochelle.

Chromosomes

Kromosomiluvuksi on palkanelaisesta kannasta maaritetty 2n = 34.3).

Varieties

Campanula aparinoides var. multiflora

Living

Swamps and grassy swales.

Sammakonkello on itse asiassa pohjoisamerikkalainen laji. Se kasvaa kosteilla, suoperaisilla niityilla seka Yhdysvaltain etta Kanadan itaosissa. K. Linkola loysi lajin v. 1932 Etela-Hameesta Palkaneelta lahelta Hattulan (Tyrvannon) rajaa Tykolanjarven laskuojan varrelta. Koululaiskeraysten mukaan laji on kasvanut paikalla ainakin jo v. 1912. Esiintyma on edelleen ainoa Euroopassa.

Ei ole varmasti selvitetty, miten kasvi on maahamme saapunut. Se lienee tullut esim. pohjoisamerikkalaisen heinan- tai apilansiemenen tai viljan mukana ja onnekkaasti loytanyt soveliaan kasvupaikan. Loytopaikka sijaitsee joka tapauksessa vanhan Valkeakoskelle suuntautuneen tavarankuljetusreitin varrella. Leena Antilan tekeman selvityksen mukaan esiintyma ei missaan tapauksessa voi olla paljoa yli 150 vuoden ikainen paatellen paikalla tapahtuneista rantaviivan muutoksista.

Yha edelleen, yli 60 vuotta ensimmaisten havaintojen jalkeen, lajilla tuntuu olevan vankka jalansija kasvupaikallaan. Se on kotiutunut varsin hyvin matalan laskuojan varteen seka sen ja laheisen pellon valiselle kostealle niitylle. Yhteensa lajia kasvaa ehka parin hehtaarin alueella. Maapera on enimmakseen kosteaa, maatunutta turvetta. Kasvi tntuu hyotyvan ihmisen toimista, silla se on erityisen runsas pellonojien pientareilla. Tarkeimpina seuralaisina ovat Agrostis canina, Carex nigra, Deschampsia caespitosa, Juncus filiformis, Peucedanum palustre ja Potentilla palustris.

Ohuiden maaronsyjen avulla sammakonkello lisaantyy kasvullisesti ja pystyy tehokkaasti kilpailemaan niityn muiden kasvien kanssa. Sen sijaan aiemenia ei nayta muodostuvan lainkaan, vaikka kimalaiset vierailevat kukissa ahkerasti ja siitepolykin on taysin kunnollista. Jos kyseessa on yksi ainoa klooni, samasta yksilosta alkunsa saanut kasvusto, on hyvinkin mahdollista, etta se useiden Campanula-lajien tavoin itsemartona ei pystykaan muodostamaan kelvollista siementa. Tama selittaisi, miksi nainkin hyvin kotiutunut laji ei nayta levinneen etaammalle alkuperaiselta kasvupaikaltaan.4).

Origin

U.S.

1) , 2) , 3) , 4)
:ref:JNurmi01
campanula/aparinoides.txt · Laatst gewijzigd: 2018/05/03 10:24 (Externe bewerking)